High heels

I simply had to add this here because Debi loves me... Wait no. She wants me to write a longer version but I am too lazy and busy etc etc etc~ Anyway, enjoy this Finnish story~!

Vaaleahiuksinen tyttö käveli siltaa pitkin kotiansa kohti. Hänen ruumiinsa oli turta, sydäntä särki häpeästä. Hänen oli vaikea hengittää. Hänen korkokenkänsä sattuivat jo jalkoihin siitä vaeltamisesta.

Häpeä pieksee rintaa...

Vaatteet jäivät tytön kodin eteiseen kenkien seuraksi pieneen myttyyn. Tytön toinen korvarengas puuttui, hänen lempikorvarenkaansa.

Kaulassa merkki: syyllinen.

Tytön oli vaikeata ajatella. Hän katsahti verta vuotavaa kättänsä. Siihen oli jo kaivertunut jälkiä edellisistä öistä, mutta joka yö tuntui kuin hänen haavansa syvenesivät. Häpeä oli niin suuri... Maatessaan kylmällä sängyllänsä hän koetti parhaansa mukaan hengittää, mutta ei pystynyt. Hän kääri uudet jäljet liinoihin odottaen nukahtamista.

Se yksin täytyy kantaa,
liinoihin kääriä parantaa.

Kolme päivää. Tytöllä on kolme päivää aikaa päättää, mitä tehdä. Hänestä tuntui vieläkin, että se poika olisi hänen sisällänsä. Ne hopeat hiukset hikisinä nautinnosta, yleensä niin rauhallinen nuori mies raskaasti hengittäen tyttöä vasten ennen irtautumista.

Kyyneleet silmissänsä tyttö yritti saada ajatuksensa muualle, mutta ennen kuin hän huomasikaan hä oli jo lyyhistyneenä lattialle tehden taas syvempiä haavoja häpeästä hengittäen lähes yhtä syvään kuin se poika...

Häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa.

Häpeästä sokaistuen hän kaatoi pienen lasiovisen hyllynsä täynnä valokuvia pojasta, isoveljestänsä, ystävistänsä. Hänen lempiverhonsa oli helppo riuhtaista lattiaa vasten. Ikkunasta näkyi hiljaiseen yöhön. Tyttö jäi ikkunan eteen hiljaa puuskuttaen, huomaamattaan tehden pienen huuruhunnun.

Sormellaan siihen piirtää
Silmät, nenän ja suun siihen piirtää

Hymyillen vienosti tyttö istuutui lattialle hetkeksi katsomaan valokuvia. Isoveli opettamassa häntä ampumaan... Kukahan mahtoi ottaa sen kuvan? Poika ja tyttö hymyillen rannalla. Se taisi olla heidän ensimmäinen lomansa yhdessä... Vai oliko se jo peräti neljäs?

Hetki oli nopeasti ohi. Tyttö alkoi voida pahoin.

Hänet yksin aikoo kantaa, halki näiden öiden keinuttaa.

Varmistuttuaan mistä oli kyse, tyttö ei voinut uskoa sitä todeksi.

Hän itki, huusi, paiskoi kenkänsä seinää vasten raivoisalla voimalla. Se ei vain voinut olla totta. Testi valehteli.

Kaataa hyllyt, riuhtoo verhot maahan
Ikkunasta yötä vasten heijastuu...